Suomessa on harrastettu monenlaista menneisyyden hallintaa. Tämän kieroonkasvamisesta puhuu myös professori matti Klingen uusin päiväkirja (2009).

Puutekohtia oikeassa historian tutkimisessa on esimerkiksi Kotkan tapahtumat 1917-1919. Vuoden 1918 sisällissodan jäljiltä Kotkassa on useampi nimettömien joukkohauta, joiden äärellä ei suomalaiset hammaslääkärit ja luututkijat ole käyneet. Haudoissa on satoja toukokuussa 1918 ammuttuja - ilman nimea ja humaania kunnioitusta.

Valkoinen terrori oli tehokasta. Vuoden 1918 saldo oli suhteessa 1:7 valkoisten eduksi. Jokaista kuollutta lahtaria kohden kuoli seitsemän punikkia, heiksi epäiltyä, lasta tai vaimoa. Siinä oli kokoomuslaista valtiontalouden tuottavuusohjelmaa.

Tämän päivän Kymen Sanomissa on merkittävä koko sivun juttu kotkalaisesta Esa Lassista, joka vuosia on sairauksistaan huolimatta jaksanut tutustua Valtionarkiston ja muiden lähteiden tietoihin. Mukana on ollut Olli Korjus, itseoppinut historiantutkija.

Kotkan kaupunki kysyttiin vuonna 2007 mukaan selvittämään vuoden 1918 tapahtumia. Punaisten aikana Kotkassa kuoli kolme (3) poliittisen jaon toisella puolella olevaa, kaupungin antauduttua ammuttiin heti satoja, jotka ovat nimettömissä joukkohadaudoissa.

Keskusteluja käytiin kaksi, mukana koko valtuuston poliittinen kirjo. Mukana olivat myös professori Turtola ja tri Turunen.

Toisessa tapaamisessa kaupunginhallituksen silloinen puheenjohtaja - sosialidemokraatti - totesi, ettei tämä onnistu. Muodollinen syy oli projektin kalleus.

Tosiasiassa ja tämän A-L Kasurinen tiesi hyvin, kaupunkia ei haettu hankkeen rahoittajaksi vaan sen "kokoonjuoksijaksi". Kotkan valtuustossa oli tuolloin - vielä - vasemmistoenemmistö. Tosin valtaa piti sdp-kokoomus akseli, jonka tukena tarvittaessa olivat oikeistovihreät.