Valvotun yön jälkeen lauantaina tunteet olivat pinnalla. Kun vihdoin puolen- päivän aikaan kokous pääsi alkamaan, keskeytyi se Intian ja Kiinan puheen- vuoroihin. Kyseessä oli herkkä asia, pitääkö kehittyvien maiden aloittaa vähennystoimet ja päästöraportointi rikkaiden maiden niitä sitten tukien mm. tarjoamalla tarpeellisen tekniikan, vaiko niin, että ensiksi tulee tuki ja vasta sen jälkeen kehiittyneillä maille tulee velvoitteet. Samalla Intia ja Kiina moittivat kokouksen siheeristöä päällekkäisyydestä, ministerit olivat vielä kokouksisaan kun plenum eli yleiskokous starttasi. Puheenjohtaja,Indonesian ympäristöministeri pyysi anteeksi keskeytti samalla kokouksen tavanomaisen kompromissin etsimiseksi. Se olikin vaikeaa, koska oli löydettävä kompromissi "puolipilkun ja pilkun väliltä". Tunnelmat olivat lauantaina aamupäivällä ankeat. Suomessa nukuttiin aamu- unta. Hätiin tuli YK: pääsihteeri, joka piti voimallisen puheen: Ihmiset ja ympä- ristö eivät voi odottaa jatkuvaa neuvottelua ja pähkäilemistä. Kokous jatkui mutta Kiinan edustaja jatkoi sihteeristön kritisointia. Tällöin sihteeristön päällikkö yksinkertaisesti purskahti itkuun, ehkäpä harmista, että yleensä voitiin sihteeristöä ja häntä kritisoida. Maailman televisioista voi nyt seurata miten keski-ikäinen, ranskalainen mies itkee. Eipä siinä sinänsä ole mitään kummallista. Sopimus USA:n, EU:n, kehittyvien maiden ja nk. sateenvarjomaiden (Japani, Australia, Uusi-Seelanti, Kanada jne) välille saatiin aikaan. Konkreettisesti vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva sopimus saa velvoittavat päästävähennyssisältönsä viimeistään vuonna 2009 Kööpenhaminassa. Parin tunnin kuluttua kotiin. Suomalaiset asiantuntijat ja neuvottelijat tekivät hyvää työtä.