Suomenlahden öljykuljetusten turvallisuuden  parantaminen yhteistyössä Eu:n ja Venäjän kanssa on päässyt jopa Vanhasen II:n hallituksen ohjelmaan saakka.

Kyseessä on megaluokan turvallisuusongelma, jonka rinnalla kaikki muut turvallisuusuhat kalpenevat.

Suomen, Viron ja Venäjän avomeriolosuhteissa toimintakelpoinen öljyntorjuntakalusto on vaillinaista. Paras kalusto on Suomella, meidänkin heikkoutena on öljyntorjuntakyvyn puute jääolosuhteissa ja vaikeissa merenkäyntiolosuhteissa.

Viime talven vähältä piti tilanteet, erityisesti kreikkalaisen m/t Propontiuksen karille ajo Suursaaren vesillä, kertovat paljon kiitetyn VMIS -järjestelmän riittämättömyydestä. Tankkereita kyllä seurataan mutta niiden vääriin väylävalintoihin ei puututa. Sadantuhannen tonnin öljylastissa ollut kreikkalaisalus on tästä vaikutava esimerkki.

Suomalaiset ovat tyytyneet myös vain seuraamaan aluksen väärää navigointia puuttumatta siihen. Näin kävi taannoin Saaristomerellä.

Sateliittiseurantaan tulee ehdottomasti liittää aktiivinen puuttuminen aluksen kulkuun ja välitön yhteydenotto alusten komentosillalle kun aluksen navigointi tai muu turvallisuutta vaarantava virhe on havaittu.

Eu:n ja Venäjän suhteet ovat saaneet pohjakosketuksen, ehkäpä useamman. Toivottavasti alus ei ole alkanut vuotaa ja kaksoisrunko pitää.

Syynä ovat molemmin puolin sisäpolitiikan sytykkeenä ollut pronssipatsaskiista ja Puolan lihanvienti. Eu:ta voi puolestaan ärsyttää Venäjän menestys Turkmenestanian maakaasumarkkinoilla. Venäjää, Gaspromia ja Putinia puolestaan kaivelee Itämeren kaasuputken huono vastaanotto, etenkin  Ruotsissa. Presidentti Bushin lämpimät halaukset pääministeri Fredrik Reinfeldtin kanssa eivät ole jääneet huomaamatta.  

Me suomalaiset puolestamme ihmettelemme Kronstadtin tapahtumia, kaupunki kuuluu muuten Kotkan ystävyyskaupunkeihin.

Tästä kaikesta huolimatta suurimpana uhkana pysyvät kemikaali- ja öljykuljetukset, nyt yli 142 miljoonaa tonnia vuodessa, vuoteen 2009 mennessä 200 miljoonaa tonnia vuodessa.

Onnettomuuden ennaltaehkäisy ja toisaalta tehokkaan torjunnan toteuttaminen ovat mahdollisia vain yhteistyössä Venäjän ja Viron kanssa. Keskinäinen tietojen vaihdon parantaminen on ensimmäinen tehtävä, toiseksi avomeritorjunnan kehittäminen on prioriteetti.

Venäjän satamien kuten Primorskin (Koivisto) väylien ja satama-altaan torjuntavalmius kalustoineen on ensiluokkaista. Tästä eduskunnan ympäristövaliokunta on parikin kertaa saanut vakuuttua. Avomerellä tilanne on valitettavasti toinen.

Itämeren kaasuputken uhkat niin biodiversiteetille kuin muutenkin ovat häviävän pienet öljyonnettomuuden hävitykseen verraten. Öljyonnettomuuksien torjunnassa on tekemisen paikkaa kansalaisjärjestöillä, eduskunnallä ja erityisesti maamme hallituksella.

Venäjän suhteiden takatalvi pitää voittaa ja panostaa öljyntorjuntaan, Venäjää ei tule päästää helpolla. Rahaa öljyntorjuntaan on, mm. tänään Kotkan ohi on kulkenut useampi satatuhatta tonnia öljyä länteen.