Tämän osoittavat Durbanin ilmastokokemuksen ratkaisut. Kaikkia maita koskeva ja sitova ilmastosopimus tulisi voimaan vasta vasta vuonna 2020. YK:n ilmastosopimus otti lisäaikaa maapallon kustannuksella. Jo nyt kahden celciusasteen raja on ylitetty, ilmakehän hiilidioksidimäärä tulisi pysyä alle 350 ppm tason, nyt se on selvästi tämän ylitse.

Mitä sitten merkitsee kahden asteen tavoite? Mikäli maapallon keskilämpötila nousee yli 2 astetta esiteollisen tason yläpuolelle, käynnistyvät hallitsemattomat prosessit kuten merien lämpeneminen. Tästä seuraa napajäätiköiden sulaminen ja niiden lämpösäteilyn takaisinheijastuksen väheneminen. Samalla vapautuvat merien pohjien metaanit, jotka potkaisevat ilmastonmuutosta eteenpäin. Hallitsematon noidankehä pyörähtää liikkeelle.

Vuonna 1997 Kiotossa tiedettiin sama mikä tänäänkin, tarvitaan maailmanlaajuinen, vaikuttava ja sitova sopimus. Tavoitetta ei ole saavutettu 14 vuoteen. Kioton sopimusta ei USA ratifioinut, Kiinalle, Intialle ja muille kehittyville maille ei sopimus aseta velvoiteita. 

Durbanissa USA ei liikkunut lainkaan, Kiina liikkuu vasta kun USA  sitoutuu päästövähennyksiin. Maapallo on suicidaalinen, itsemurhaan taipuva. Kaiken taustalla vaikuttavat ahneus ja tietämättömyys.

Lisäksi on paljon mukavampaa jäädä uuninpankolle ja unohtaa koko juttu. Asennetta tukevat öljy- ja kivihiiliyhtiöiden rahat,  meillä on myös eduskuntapuolue, joka tukee koko jutun unohtamista. Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen kehotti katsomaan ulos - "eihän siellä mitään ilmastonmuutosta ole vaan paljon lunta". Samaa asennetta tukee esimerkiksi tämän päivän Aamulehti ilmastouutisoinnillaan.

Kaiken takana on ahneus, kansalliset "edut", markkinatalous ja kapitalismi - valtionkapitalismi tai se vapaampi.