Eilen Viikissä juhlittiin professori Ilkka Hanskin Crafoord palkintoa, todella merkittävää tieteen tunnustusta, josta suomalainen tiedeyhteisö, koko Suomi voi olla ylpeä. Osaako Suomi sitä olla?

Ainakin Viikkiin kokoontunut tiedeyhteisö ymmärsi Ruotsin kuninkaalisen tiedeakatemian myöntämän palkinnon arvon, jonka Carl XVI Gustaf luovutti professori Ilkka Hanskille. Palkinto annettiin biodiversiteettitutkimukselle, jota Ilkka Hanski on vuosikymmeniä tehnyt, erityisesti pirstoutuneiden elinympäristöjen perustutkimusta. Hanskin metapopulaatiotutkimus on maailmankuulu, hän on tehnyt sitä mm. Ahvenanmaalla ja Madagaskarilla.

Palkintoon liittyi viikon kierros eri yliopistoissa metapopulaatioluentoineen.

Oleellista on sukupuuttokynnyksen osoittaminen. Kun alkuperäisestä elinympäristöstä on jäljellä vähemmän kuin 30 prosenttia alkaa lajien joukkohäviäminen. Ilkka Hanski osoittaakin miten tärkeää on luoda riittävän suuria elinympäristöjä, joissa 1/3 osa biotoopeista on suojeltu tai muuuten varjeltu tuhoutumiselta. Ilkka Hanskin mallin mukaan 10 prosentin suojelulla voidaan tavoittaa 10 000 hehtarin alueella suotuisa suojeluntaso.  Tällöin alue koostuu pienemmistä alueista, jotka muodostavat 1/3 koko pinta-alasta ja joiden sisällä 1/3 on suojeltua.

Sukupuuttokynnys on siis 30 % kohdalla.Nagoyassa biodiversiteettikokouksessa viime lokakuussa päätettiin globaalista 17 % maa-alueiden suojelutavoitteesta, meri- ja rannikkoalueiden kohdalla tavoite on 10%. Nyt planeetan pinta-aasta on erilaisessa suojelussa 4%.

Suomi on kaukana tavoitteesta, suurimmat suojelualueet ovat siellä missä biodiversiteetti on köyhintä. Siksi Ilkka Hanskin 1/3 malli tulisi toteuttaa myös eteläisessä ja keskisessä Suomessa, helppoa se ei ole, niin paljon on biotooppeja jo muutettu.

Selkärankaisista ( 62 575) on uhattuna 20 %, yksi näistä on homo sapiens, joka omalla tuhon tiellään ei ymmärrä olevansa myös uhattuna, tosin ei välittömästi, kanta kasvaa vauhdilla!