Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim oli kuuluisa "suurriistan metsästäjä", myös Axel Gallen - Gallela. Gallela ampui eläimiä Afrikassa, ja sitten maalasi niitä. Mannerheimin tähtihetkiä oli tiikerinmetsästys Intiassa, turvallisesti norsun selässä. Muuta suurriistaa riitti keväällä 1918 Suomessa. Suurimmat kaatoluvut tulivat Leningradin piirityksestä, noin 1000 000 yksilöä, tosin ei yksin vaan yhdessä saksalaisten asetovereiden kanssa (... zusammen mit unseren finnischen Waffenbrüdern .... A.Hitler 22.6.1942).  

Kenraali Hägglund se vasta on mestarimetsästäjä. Helikoptereilla ja muuten kaadetaan karhuja ympäri maailmaa - olikohan mielisaalis sukupuuton partaalla oleva gepardi?

Metsästysharrastus on tavoittanut myös hartaan emeritus-piispa Huovisen, hän motivoi eläimen tappamista isojen poikien leikkinä ja mahdollisuutena puhua asioista, jota muuten ei tulisi tehtyä. Ei siis luonnon kanssa tai eläinten (jotka ovat tietysti kuolleita) vaan "miesten kesken". Joskus on tietysti "kiva olla ihan vaan luonnossa".

Asiaan kuuluu, että myös naiset ovat aktivoituneet eläinten tappamisessa, lapsille se kuuluu olevan myös hyvä harrastus.

Mitenköhän olisi yrittää hoitaa luontoa ja eläinkantoja muulla tavoin kuin luodikon ja haulikon piipun läpi. Riistalajeistamme on 49 vakavasti uhanalaisia, näin kertoo joulukuussa julkaistu Suomen luonnon moninaisuuden Punainen kirja.