Ministeri Jyri Häkämies pahoitteli blogissaan Vappuna esittämääni vaatimusta vastata Stora Enson "Voi Pentti" otsikoinnillaan 4. toukokuuta.

Vetosin Haminassa, ministerin entisessä kotikaupungissa: "Valtion on muutettava omistajaohjaamisensa. Myös ministeri Häkämiehen on otettava omistajaohjaus vakavasti. Näytön paikka on Stora Enson omistukseen kokonaan siirtyneen ja taseissa nollatun Sunilan tehtaan pelastaminen. Ministeri Häkämieheltä on kysyttävä mitä hän tekee Stora Enson Kotkan tehtaiden turvaamiseksi. Vastaukseksi ei riitä, etteivät tällaiset asiat kuulu kotkalaiselle ministerille, joka hallituksessa vastaa valtion omistamisesta. Valtion äänivalta Stora-Enso Oyj:ssä on lähes 35 prosenttia".

Puheessani vaadin edelleen Kotkan Sunilan sellutehtaan tulevaisuuden varmistamista "selvittämällä pikaisesti toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden valmistus, tukemalla tehtaan sähkön tuotantoa ja mereen menevän lauhdelämmön talteenottoa". Kaikki toimia, jotka ovat puunjalostusteollisuuden kehitysvisioissa ja varmistaisivat sellutehtaiden toiminnan jatkumista.

Jyri Häkämiehen blogivastaus tuli melko syvältä, medulla oblongatan tasolta eli kohtuullisen kaukaa aivokuoresta. Mieleen tuli Suomi24 kirjoitusten taso.

Myös vastuuministerin olisi syytä suhtautua asiallisesti keskuteluun, kyseessä ei ole Sunilan poikien huulenheittokisa vaan vakava huoli Kymenlaakson tulevaisuudesta.

Tätä tulevaisuutta ei Stora Enson globaali strategia Uruguan sellutehtaineen helpota.

Minisgteri Häkämies antaa edelleen ymmärtää, että vuosia jatkunut työ sellutehtaiden ilma- ja vesipäästöjen vähentämiseksi olisi ollut niille vahingollista, kuten vaatimus, että päästöyksiköillä tulisi olla hinta - toivottavasti Jyri Häkämies ymmärtää, mistä on kysymys.