Parlamentti eli suomalaisittain eduskunta on keskustelun areena. Sen sanoo jo nimikin.

Vuosia ovat eniten puheenvuoroja suuressa salissa käyttäneet edustajat Pulliainen, Lahtela, Oinonen ja tämän kirjoittaja. Ykkössija oli viime vuonna Pulliaisella ja allekirjoittanut oli toisena.

Eduskunnan debatit ovat entistä lyhyempiä, käytännössä kymmenen minuutin puheenvuoron pituus ei ylity. Perustuslaki suojaa edelleen kansanedustajan puheoikeutta, se on rajaton. Haittaa suojasta ei ole, kansanedustajat ovat lyhentäneet käytännössä puheensa viiteen minuuttiin tai sen alle.

Eduskunnan nettisivuilta voi klikata internet -yhteyden suuren salin keskusteluun milloin tahansa. Pääsääntöisesti ihmiset seuraavat kuitenkin torstain kyselytuntia.

Torstai on toivoa täynnä - kuitenkin puhemiesten käyttäytyminen on vakio. Puheenvuoron saavat aikaisemmin ilmoitetut ryhmien puhujat - eivät hekään tosin aina. Puheenvuorojen jako noudattaa tuttua kaavaa. Puheenvuoron saavat samat edustajat, joskus kyllä joku "ykkössuosikkien" ulkopuolelta.

Tämä johtaakin usein kysymykseen "miksi et puhunut kyselytunnilla?". Vastaus on "kun en saanut".

Eduskunta on tietysti paljon muutakin kuin puhumista. TV2:ssa esitetty Annika  Grufin dokumentti "Liikkumavara" kertoi tästä. Työtä tehdään valiokunnissa, erilaisissa kokouksissa ja omassa työhuoneessa - kuten nyt.