Vuoden 2008 suurin EU-moka olivat Brysselissä joulukuussa tehdyt  Eurooppa-neuvoston päästökauppapäätökset. Ensimmäistä kertaa EU asetti talouspolitiikan ilmastopolitiikan edelle. Tämä vielä Puolan Poznanin ilmastokokouksen aikana.

Viesti Brysselistä Poznaniin oli helppolukuinen. Euroopan unioni luopuu johtajuudesta ilmastonmuutoksen hillinnässä ja astuu niiden riveihin, jotka asettavat lyhyen aikavälin taloudellisen edun tulevien sukupolvien ja planeettamme elinehtojen edelle.

Irvokasta oli pääministerien ja ympäristöministerien uho jäsenmaiden parlamenteissa. Suomen eduskunta kuuli "Suomen onnistuneen" ja "teollisuutemme edut on turvattu". Ylistyskuoroon tyhmyydelle yhtyivät lukuisat kansanedustajat, jopa ilmstotieteestä ymmärtäviä oli äänien seassa.

Brysselistä tuli huono perintö. Tänä vuonna Kööpenhaminassa pitää saada aikaan sitova ja vaikuttava ilmastosopimus, joka vaikuttaa planeetan lämpenemiseen. Brysselin eväät, joilla syötettiin Euroopan teollisuuden osakkeenomistajia ja Puolan hiilivoimateollisuutta eivät tähän riitä.

Pystyykö Euroopan unioni arvioimaan asemansa uudelleen ja kantamaan vastuunsa yhdessä muiden teollisuusmaiden kuten - vai työntääkö se päänsä ilmastonmuutokseen sopeutumisen pensaaseen ja korkkaa Titanicin kansituoleilla uuden sampanjapullon ja antaa laivan orkesterille viimeisen toivomuksensa?

Suomen ympäristöministeriön virkamiehiin on voinut luottaa - olen nähnyt heidän toimintaansa viiden eri ympäristöministerin aikana. Se on ollut mallikasta - mutta onko ministeri jakanut uudet koordinaatit?