Eu:n maatalous on kuin tivolin peilisali, mikään ei näytä normaalilta. Suurin tukiaisten saaja on kuningatar Elisabeth II. Suomessa suurinta tukea nauttivat suurtilalliset ja satojen nautojen navettojen omistajat. Aikaisemmin kartanon herrojen hyvinvoinnin takasivat torpparit, nyt Euroopan unionin maataloustuki.

On siirrytty tilanteeseen, jossa maataloustuki ei riipu siitä tuottaako tuen saaja jotain vaiko ei. Riittää, että hän omistaa maata. Maan omistamista tuetaan verorahoilla, jotka tunnetusti syntyvät vain työstä - siis työtä tekemällä.

Maatalouden ympäristötuki on perusmaataloustukea. Se ei kohdistu vaikuttavasti ekä tavoita ympäristöä. Se vaikuttaa maatalousyrittäjien tuloihin mutta ei maatalouden ympäristöhaittojen vähentämiseen. Ympäristötuki ripotellaan tasaisesti pitkin maata, sitä ei kohdisteta eniten toimenpiteitä vaativille eroosioalueille. Ilmastonmuutoksen eteneminen lisää eroosiota, ravinteiden joutumista Itämereen, Suomenlahden ja Saaristomeren rehevöitymistä.

Kuitenkin, aina silloin tällöin, asiat vähän paranevat:

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja vastasi taannoin kirjalliseen kysymykseeni "Onko maa- ja metsätalousministeriö valmis edistämään turkiseläinten eettisesti kestävää kuljetusta ja eläinten hyvinvointia kuljetusten aikana?"

Vastauksessaan Korkeaoja viittasi lakiin (HE 160/2006 vp) ja siitä johtuvaan asetukseen, joka sisältää "yleisluontoisten tilavaatimusten ohella yksityiskohtaiset eläinten lastausta koskevat vaatimukset ainoastaan hevosille, naudoille, lampaille, vuohille, sioille ja siipikarjalle". "Ministeriön tarkoituksena on antaa eläinkuljestusasetuksen täydentämiseksi tilavaatimukset turkiseläinten maantiekuljetuksia varten asetuksella, jotta voidaan varmistaa riittävät ja asianmukaiset kuljetustilat myös turkiseläinten kuljetuksessa".

Kannattaisi kuitenkin pukeutua vain omaan nahkaansa!