Viime viikko, 13.-18.marraskuuta sujui päiväntasaajan eteläpuolella. Eduskunnasta meitä oli kolme ympäristövaliokunnan kansanedustajaa, lisäkseni valiokunnan varapuheenjohtaja Oras Tynkkynen ja edustaja Heikki A Ollila. Joukkoamme vahvisti valiokuntanmeuvos Marja Ekroos.

Suomen valtuuskunta oli suurempi kuin aikaisemmin, syynä EU-puheenjohtajuus.Koko valtuuskuntaa johti ympäristöministeri Jan-Erik Enestam. Mukana oli runsaat 50 neuvottelijaa ja asiantuntijaa.

Suomalaiset neuvottelijat, kärjessä Outi Berghäll, olivat teräviä ja aktiivisia kuten aina. Saavutuksiakin tuli. Tällainen on nk. adaptaatio- eli sopeutumisrahaston hyväksyminen. Rahasto tukee nimenomaan kehitysmaiden sopeutumista ympäristömuutoksen seurauksiin kuten kuivuuteen ja tulviin. Nämä vuorottelevat juuri nyt Nairobin naapureissa Pohjois-Keniassa, Somaliassa ja Mosambikissa.

Valitettavasti rikkaista kehittyneistä maista on houkuttelevampaa puhua sopeutumisesta ilmastomuutoksen kuin ryhtyä päästövähennyksiin. Kuitenkin päästöjen vähentäminen ja ilmastomuutoksen hillitseminen eli mitigatio ovat taloudellisesti moninkertaisesti edullisempaa kuin vain suojautua ja sopeutua. Sopeutumisen tie on lyhyt.

Suomen kansallisen ilmastopolitiikan tulee ryhtyä muihin toimiin kuin lisäpäästöoikeuksien hankkimiseen. Tätä on Suomen omien päästöjen vähentäminen. Tähän on myös ympäristövaliokunta hoputtanut.